Saintex on valmistanut tuotteita suomalaisiin tarpeisiin vuodesta 1948 ja heijastimia yli 30 vuoden ajan. Nykyään valmistamme heijastimet alusta loppuun tehtaallamme Kurkimäessä, Itä-Helsingissä. Suomen tieliikennelain mukaan jalankulkijan on pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta. Tämä koskee myös valaistuja katuja ja kaupunkiympäristöjä. Heijastimen käyttämättä jättämisestä ei kuitenkaan seuraa sakkoa.
Heijastin auttaa vasta, kun se on kiinni takissa, laukussa tai muussa mukana kulkevassa varusteessa. Lähivaloilla ajava kuljettaja havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön noin 50 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin voi näkyä jo 350 metrin etäisyydeltä. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä laki sanoo, miksi heijastinta tarvitaan myös kaupungissa ja miten voit tarkistaa vanhan heijastimen kunnon. Jos haluat tutustua Suomessa valmistettuihin heijastimiimme, löydät vaihtoehdot heijastinpalvelustamme.
Mitä laki sanoo heijastimen käytöstä?
Tieliikennelain 13 §:ssä todetaan, että jalankulkijan on pimeällä liikkuessaan yleensä käytettävä heijastinta. Heijastin kirjattiin Suomen lakiin jo vuonna 1983. Lakiin sisältyy siis selvä käyttövelvoite, mutta heijastimen puuttumisesta ei ole säädetty rangaistusta.
Sana ”yleensä” ei tarkoita, että heijastin olisi tarpeellinen vain valaisemattomalla maantiellä. Laki ei rajaa valaistuja katuja tai taajamia velvoitteen ulkopuolelle. Käytännössä heijastimen tarve määräytyy näkyvyyden mukaan: jos liikut pimeällä tai hämärässä, heijastin kannattaa ottaa käyttöön ympäristöstä riippumatta.
Suomen käytäntö poikkeaa esimerkiksi Virosta, jossa heijastimen puuttumisesta voi saada sakon. Suomessa turvallisuus perustuu lakisääteisen velvoitteen lisäksi vahvasti omaan ennakointiin.
Tarvitsetko heijastinta hyvin valaistussa kaupungissa?
Kyllä. Valaistussakin kaupunkiympäristössä jalankulkijan havaitseminen voi olla vaikeaa. Katuvalot, mainosvalot, puiden varjot ja märän tien heijastukset luovat katveita ja kilpailevia valopintoja. Sade, sumu, lumipyry sekä auton huurtuneet tai likaiset ikkunat heikentävät näkyvyyttä entisestään.
Yksi yleisimmistä Saintexilla kuulemistamme väärinkäsityksistä on, ettei heijastinta tarvittaisi valaistulla tieosuudella tai kaupungin keskustassa. Toinen tavallinen ajatus on, ettei aikuinen tarvitse heijastinta tai että jalkakäytävällä kulkevan ei tarvitse näkyä autoilijalle. Jalankulkija kuitenkin ylittää matkan aikana katuja, kulkee liittymien ohi ja liikkuu pysäköintialueilla. Näissä tilanteissa näkyvyydellä on suora merkitys.
Heijastin on kaupungissa erityisen hyödyllinen risteyksissä, suojateillä, pysäköintialueilla ja bussipysäkkien läheisyydessä. Kuljettajan huomio jakautuu niissä useaan suuntaan. Heijastin auttaa erottamaan liikkuvan ihmisen ympäristön muista valoista. Lue lisää siitä, miten heijastin parantaa näkyvyyttä liikenteessä.
Miksi heijastin kannattaa ilman sakkouhkaakin?
Lähivaloilla ajava kuljettaja havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön noin 50 metrin päästä. Heijastimen kanssa havaintoetäisyys voi olla noin 350 metriä. Etäisyydet ovat suuntaa antavia, sillä niihin vaikuttavat muun muassa sää, ajovalot, vaatetus, heijastimen kunto ja sijoittelu. Ero antaa kuljettajalle kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa havaita jalankulkija, hidastaa ja sovittaa ajonsa tilanteeseen.
Vuosina 2017–2021 lähes puolet jalankulkijan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista tapahtui pimeällä tai hämärässä. Näissä onnettomuuksissa kuolleista 31 jalankulkijasta 77 prosenttia ei käyttänyt heijastinta. Tutkijalautakuntien mukaan heijastimen käyttö olisi voinut eri todennäköisyyksillä pelastaa yhdeksän heijastinta käyttämätöntä jalankulkijaa.
Näkyvyysetäisyys lisää toimintavaraa
Kun auto kulkee 50 kilometriä tunnissa, se etenee noin 14 metriä sekunnissa. Viidenkymmenen metrin havaintoetäisyys jättää vain vähän aikaa tilanteen tunnistamiseen ja reagointiin, etenkin sateella, liukkaalla tai silloin, kun näkyvyys on muuten heikko. Heijastimen tuoma pidempi havaintoetäisyys kasvattaa toimintavaraa olennaisesti. Heijastin ei takaa turvallisuutta, mutta se auttaa kuljettajaa näkemään jalankulkijan aikaisemmin.
Asenne on kohdallaan, mutta heijastin unohtuu
Liikenneturvan toukokuussa 2025 teettämässä kyselyssä 99 prosenttia vastaajista piti jalankulkijan heijastinta todella tai melko tärkeänä, ja 82 prosenttia kertoi käyttävänsä sitä aina tai yleensä. Liikenneturvan vuoden 2024 seurannoissa havaittu käyttöaste oli kuitenkin noin puolet jalankulkijoista. Ero kertoo tutusta ongelmasta: heijastinta pidetään tärkeänä, mutta se jää helposti edellisen takin taskuun tai kotiin.
Käytännöllinen ratkaisu on kiinnittää heijastin valmiiksi jokaiseen takkiin ja laukkuun, jota käytät syksyllä ja talvella. Heijastimia kannattaa käyttää vähintään kaksi, vartalon vasemmalla ja oikealla puolella. Näin näkyvyys eri suunnista paranee.
Kuinka kauan heijastin kestää käytössä?
Heijastimelle ei voi luvata yhtä kaikille sopivaa käyttöikää. Kulumiseen vaikuttavat pakkaset, auringonvalo, lämpötilan vaihtelut, hankaus, lika, pesut ja se, kuinka kovassa käytössä heijastin on. Käytännöllisenä tarkistusvälinä voi pitää noin kahta vuotta normaalissa käytössä, mutta paljon käytetty tai vaurioitunut heijastin voi olla tarpeen vaihtaa aikaisemmin.
Pehmoheijastin kestää konepesun, mutta toistuva peseminen voi heikentää kokonaisvalotehoa. Muovi kestää myös noin –25 asteen pakkasta normaalissa käytössä. Kylmä heijastin voi kuitenkin rikkoutua kovasta iskusta, jos se esimerkiksi jää auton oven väliin. Myös toistuvat siirtymät kylmästä lämpimään ja takaisin rasittavat materiaalia.
Heijastimen kunnon voi arvioida kotona Liikenneturvan suosittelemalla taskulampputestillä. Aseta testattava heijastin ja mielellään myös uusi vertailuheijastin noin viiden metrin päähän. Pidä taskulamppua lähellä silmiäsi ja valaise heijastimia. Hyvä heijastin palauttaa valon kirkkaasti katsojan suuntaan. Jos vanha heijastin näyttää selvästi himmeämmältä, pinta on voimakkaasti kulunut tai heijastin on vaurioitunut, vaihda se uuteen. Kotitesti ei korvaa laboratoriomittausta, mutta se on toimiva tapa havaita selvä tehon heikkeneminen.
Heijastin on suomalainen keksintö ja heijastinpäivää vietetään 1. lokakuuta
Jalankulkuheijastimen voidaan sanoa olevan suomalainen keksintö. Sen kehitti 1940- ja 1950-lukujen taitteessa pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti. Hänen poikansa mallisuojasi myöhemmin lumihiutaleen muotoisen prismaheijastimen.
Valtakunnallista heijastinpäivää vietetään vuosittain 1. lokakuuta. Liikenneturva lanseerasi päivän vuonna 2013 muistuttamaan pimeän kauden alkamisesta ja heijastimen käyttöönotosta. Heijastinpäivä on hyvä hetki kiinnittää heijastimet kaikkiin käytössä oleviin takkeihin ja laukkuihin sekä testata edelliskauden heijastimet taskulampulla.
Heijastin ei poista kuljettajan vastuuta
Heijastin ei poista kuljettajan vastuuta liikenteessä. Ajoneuvon nopeus on sovitettava näkyvyyteen, säähän, keliin ja muihin olosuhteisiin. Suojatietä lähestyttäessä kuljettajan on noudatettava erityistä varovaisuutta ja ajettava niin, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä.
Heijastimen käyttö on jalankulkijan tapa parantaa omaa havaittavuuttaan. Se ei siirrä vastuuta kuljettajalta jalankulkijalle, vaan antaa kuljettajalle paremman mahdollisuuden havaita ihminen ajoissa. Turvallisuus syntyy yhteispelistä: kuljettaja sovittaa ajonsa olosuhteisiin ja jalankulkija auttaa itseään näkymään.
Saintex valmistaa pehmoheijastimet alusta loppuun Suomessa
Saintex on Suomen ainoa pehmoheijastimia alusta loppuun Suomessa valmistava tehdas. Saintex on toiminut vuodesta 1948, ja olemme valmistaneet heijastimia yli 30 vuotta. Suunnittelu, materiaalien leikkuu, painatus, suurjaksosaumaus, viimeistely ja pakkaus tapahtuvat tehtaallamme Kurkimäessä, Itä-Helsingissä. Tuotteillamme ja heijastinpalvelullamme on Avainlippu-tunnus.
Heijastimen hyväksyntä perustuu tuotetyypin tarkastukseen. Toimitamme SGS Fimkolle useita erikokoisia valmistamiamme näytteitä, joista tutkitaan muun muassa heijastavan alueen pinta-ala, paksuus, materiaalin heijastusteho ja heijastimen kokonaisvalovoima. Hyväksytyt näytteet määrittävät kehykset, joiden mukaisesti valmistamme heijastimet. Jokainen uusi muoto tarvitsee saumaustyökalun, jonka suunnittelussa varmistamme myös riittävän, vähintään 15 cm²:n heijastavan pinta-alan.
Laboratoriossa tehtävä tyyppitarkastus ei tarkoita, että jokainen valmis kappale lähetettäisiin erikseen testattavaksi. Valmistuksessa tarkastamme tuotteet jokaisen työvaiheen jälkeen ja seuraamme heijastavuutta omilla satunnaisotoksillamme. Näin tyyppihyväksytty rakenne ja päivittäinen laadunvalvonta täydentävät toisiaan.
Yrityksille ja organisaatioille valmistamme pehmoheijastimia omalla logolla, kuvalla tai kokonaan omalla muodolla. Lähetä meille luonnos tai kerro omin sanoin, mitä tarvitset. Saat paperivedoksen hyväksyttäväksi ennen tuotantoa. Kun olet hyväksynyt vedoksen ja työ on siirretty koneelle, muutokset eivät enää onnistu ilman lisäkustannuksia ja mahdollista vaikutusta aikatauluun.
Kerro meille heijastintarpeestasi. Autamme valitsemaan muodon, painatuksen, kiinnikkeen ja pakkauksen käyttötarkoituksesi mukaan.
Lähteet:
Finlex: Tieliikennelaki 729/2018
Liikenneturva: Heijastin
Liikenneturva: Heijastin – usein kysytyt kysymykset
Liikenneturva: Mutkuttelu ei auta – nyt on aika kiinnittää heijastimet
SGS Finland: Mistä tietää, onko heijastin hyvä?